7. toukokuuta 2016

Get a sighthound they said it'll be fun and easy they said


Minulla on takana koirallista elämää 6,5 vuotta, josta olen harrastanut melko aktiivisesti koirien kanssa vajaa kuusi vuotta. Se on verrattain melko lyhyt aika, mutta uskallan väittää, että ymmärrän silti koiria melko hyvin ja osaan myös kouluttaa niitä. Teoriassa. Jos minulta kysyy neuvoa ruokinnallisiin tai koulutuksellisiin asioihin osaan yleensä vastata ja neuvoa kysyjää. Nyt minulla on käsissäni vinttikoira, joka ei ole tippaakaan ahne, ei leiki leluilla eikä se ole erityisen perso huomiollekaan. Miten ja millä ihmeellä tuollaista koiraa koulutetaan ja ruokitaan? Tai no tiedänhän minä. Kun se levittää nappulat ympäri lattiaa - tehdään sille nälkä, ruoat nostetaan pois ja vuorokauden päästä sama annos eteen. Kun se tuijottaa minua kuin idioottia, kun kimitän ja kannustan sitä tulemaan luokseni ulkona - laitetaan palkaksi päivän ruoka-annos (jonka se räkisi kuitenkin ympäri lattioita) ja lakataan se helvetin maanittelu, jos ei ole inspiraatiota tulla olkoon tulematta, mutta sitten saa olla nälässä.

Tämä on kaikki teoriaa. Luulin oikeasti ymmärtäväni koiria, mutta ymmärrän paimenkoiria. Ne haluavat luontaisesti tulla ihmisen luo ja syövät sormet namien kanssa - niitä on helppo kouluttaa, koska ne tarjoavat toimintaa. Vinttikoiria en ymmärrä lainkaan. Meidän Kujetta vielä vähemmän. Tottakai koira, joka on saanut pentuna ruokailla nappulansa vapaasti niin halutessaan ja lihat kiposta ei ymmärrä, että ruokaa ei ole tarjolla silloin, kun hän haluaa vaan vain silloin, kun minä haluan. Meillä ei vapaa ruokailu toimisi lainkaan tällä laumalla, joten se ei ole edes vaihtoehto. On myös kohtalon ivaa, että löysimme vihdoin yhden namin, jonka Kuje kelpuuttaa ja nyt niitä ei voi käyttää, koska se nyrpistelee nokkaansa ruokakipolla.

Olen päättänyt, että jatkossa sekoitan nappulat sinne lihaan, se on aivan fine ja sen myönnytyksen voin tehdä, mutta tuo kupillinen nappuloita häviää sitä ennen tuollaisenaan. En todellakaan aio antaa sen voittaa tätä erää, koska minulla ei ole mitään intressejä keskustella aiheesta enää jatkossa sen kanssa. Eihän se voi pitää itseään montaa päivää nälässä, ei vaan voi.

3 kommenttia:

  1. Googlaamalla löytää tekstin, jossa kerrotaan miten vinteille ja muille haastaville opetetaan luoksetulo. En vaan muista mitä pitää googlettaa tarkalleen :D Vintit on jotkut joo hieman nirsoja, kyllä se ruoka häviää kupista aikanaan. Meillä toimii se, että ympärillä pörrää muita koiria, tulee kilpailua ruuasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oon yrittänyt googlettaa tota. Nyt se on alkanut tulemaan kyllä jo luokse paremmin, kun löytyi neidille kelpaava herkku ;)

      Meillä Kuje vaan väistää, kun muut tunkee viereen. Noi ihan siis sikana syö siltä ruoat edestä, jos ei vahdi ja sitä vaan ahdistaa se, että ne pörrää vieressä. Toistaiseksi siis kilpailukaan ei oo vaihtoehto, koska en halua, että se alkaa puolustaan sitä ruokaansa, jos sillä vetää vati ympäri.

      Poista
    2. Sitten vaan tekemisen kautta ruokaa, jos mahtaa onnistua :D On noi vintit niin kissamaisia toisinaan. Turvotettua nappulaa ja lihaa sotket sekaan, luulisi maistuvan.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.