17. toukokuuta 2016

Elämää vinttikoiran kanssa osa 1

Kuje on asunut luonamme hieman reilun kaksi viikkoa. Mitä olen sinä aikana siitä oppinut? 

- Sitä ei voi komentaa, sitä täytyy pyytää. Se tuntee oman arvonsa ja pahoittaa mielensä heti, jos äänensävyssä on yhtään painoa.
- Sille tulee valtavan paha olo autossa ja siksi se ei myöskään halua sinne.
- Se on samalla röyhkeä porsas ja herkkä prinsessa. Se sumeilematta pyörittää vanhempia koiria talossa ja vaikka ne käskisivät sen pois se läimii niitä jaloilla ja nyhrää kyljessä kiinni tottelematta.
- Se saa aina periksi vanhemmilta koirilta.
- Kun se on iloinen sen toinen korva nousee pystyyn, olen alkanut kutsua sitä iloindikaattoriksi.
- Sillä on jalkapalloilijan filmaustaidot. Jos se kaatuu kesken juoksemisen, joku juoksee sen kumoon tai huutaa sen korvaan se pysähtyy istumaan ja huutamaan etujalka ylhäällä, vaikka siihen ei edes satu. Jos kukaan ei reagoi huutoon se tulee jalkoihin nyyhkyttämään ja sitten unohtaa koko asian. Prinsessa.
- Sillä on mielialat. Jos se on väsynyt tai pahantuulinen sitä ei saa lötköttää vauva-asennossa sylissä vaan se potkii naamaan ja alaspäästyään pyyhältää mököttämään sohvalle. Jos se on hyvällä tuulella se laittaa pään poskea vasten ja nukahtaa syliin.
- Se saa iltahepuleita ja levittää kaikki lelut ympäri asuntoa.
- Se nukkuu aina sohvalla.
- Se on kaikin tavoin kuninkaallisin koira, jonka olen koskaan tavannut, mutta valtavan helppo ja kiltti silti. Se on nyt jo ehtinyt opettaa asioita, joita en ole edellisiltä koiriltani koskaan tullut oppineeksi.

Kuje syö ahneesti, tulee luokse pyynnöstä, haluaa tehdä töitä ihmisen kanssa. Se ei ole kiinnostunut vieraista koirista, ihmiset se käy tervehtimässä pyytäessä, mutta lähtee sen jälkeen nukkumaan sohvalle. Se on kotonaan kaikkialla, vaikka sitä alkuun jännittäisikin. Eilen se oli mukanani katsastamassa meidän grand old ladya eli koira-autoamme ja sinne se nukahti konttorin lattialle aikansa katseltuaan. Kannatti tehdä töitä juuri noiden asioiden eteen - arvottaa sen ruoka, opettaa sille luoksetulo itsepintaisesti ja raahata se kaikkialle mukaan, koska se oppi kaiken hirvittävän nopeasti ja on oikeasti todella helppo pentu nyt. Pidän siitä valtavasti, vaikka se onkin aivan erilainen kuin paimenet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.