8. toukokuuta 2015

Sillä sinä ja minä, niin elävinä, pystymme kuulemaan, jos kuussa alkaa tuulemaan


Paljon oli suunnitelmia tällekin viikolle, mutta aika vähän on mitään tullut toteutettua. Flunssa verotti enkä vieläkään ole ihan parhaassa terässä. Eilinen reissu pentuja ihastelemaankin piti perua, koska olen jotenkin onnistunut kääntämään unirytmini katolleen enkä nukkunut yöllä ollenkaan. Laskelmoin etten ole enää hirveän ajokuntoinen kahdeksalta illalla, puhumattakaan takaisinajomatkan ajankohtana. Tiinalla oli pääsykokeet aamulla 8.30, joten me lähdettiin koirien kanssa sitten samaa matkaa katselemaan Hämeenlinnan maisemia ja juomaan torille kahvia. En yleensä lähde kaikkien neljän kanssa yksin noin ihmisten ilmoille, koska joukossa tyhmyys todistetusti tiivistyy. Uuno oli oletettavasti kiukkuinen kuin herhiläinen, koska hänet raahattiin sellaiseen aikaan aamulla kotoa. Lumo ja Tuike olivat täynnä purkamatonta energiaa yön jäljiltä ja Isla oli Isla. Täydellinen ja tottelevainen kuten useimmiten.


Mentiin hakemaan torilta kojusta kahvia ja ensimmäisinä koirat meinasivat hyökätä jonkun onnettoman raksamiesparan päälle. En tajua, miksi ne aina spottaa jonkun uhrin itselleen ja sitten yhtenä naisena ja miehenä päättävät, että toi kyllä rakastaa meitä! Kimppuun! Miesparka, melkein joutui pusuhyökkäyksen uhriksi. Luonnollisesti Lumo spottasi tämän tyypin, Lumo, joka ei edes erikoisemmin välitä vieraista ihmisistä. Ja, jos Lumo päättää haluta pussata niin silloinhan Lumo pussaa. Paitsi, kun mä olen sanomassa, että nyt ei muuten toimi tää juttu näin. Jouduin aika kovasanaisesti palauttamaan ruotuun mokomatkin riekkupellet. Sen jälkeen ne oli kyllä ihan nöyrinä koirina ja istuivat kiltisti odottamassa, että maksoin kahvin. Tosin eipä ollut rakastettavia raksamiehiäkään lähettyvillä nii mitäs muutakaan sitä sitten tekisi.

Kun sain kahvini asetuttiin torin laidalle pelaamaan Tuike pää kii -leikkiä. Leikin idea on se, että kun Tuike öykkäröi muut saa namppaa. Toimii myös toisinpäin, mutta oikeastaan kukaan muu ei jaksa öykkäröidä ja möykätä tilanteissa, joissa ei ole tilannetta kuin Tuike. Mokomakin sinnikäs pikku paskiainen. Saattaa olla, että kuvittelen, mutta aina vaan nopeammin se hoksaa tilanteissa, että suun kiinni pitämisellä on mahdollisuus siihen palkkaan, kun taas ölisemällä sen nampan menettää kaverin kitaan. Onneksi oli takuuvarma ulina-automaatti (Uuno) mukana, koska se nyt pitää kokoajan jotain kitinää ja ininää, kun pylly palelee, pallit palelee, eikö voitais jo mennä, haluun nukkumaan, ota syliin, yhyy yhyy, elämä huonosti. Oikeasti sen hermorakenne ei kai vaan kestä tommosta joutenoloa ja tekemättömyyttä. Mutta inisköön, jos tahtoo. Kyllä sekin aina jossain vaiheessa hoksaa, että jakelen ruokaa muille, kun se inisee ja sitten se tulee siihen myös kärkkymään apajille ja pitää päänsä kiinni. Sen pitää vaan antaa tajuta itse, koska se on niin tuhma ettei sille voi itse antaa mitään suoritettavaa hommaa, koska se ei todellakaan sitä suorita. Uunon elämäntehtävä on olla eri mieltä mun kanssa ja tehdä aina se, mitä siltä ei pyydetty.

Kahvittelun jälkeen lähdettiin Linnanpuistoon heittämään kierros. Koirat kävi uimassa ja oli tottelemattomia ja halusivat hepuloida pitkin nurmikkoja, vaikka kielsin. Tuhmaa sakkia. Käveltiin rantaa pitkin ja kierrettiin linna ja vähän extraakin kunnes Tiinalta tuli viesti, että pääsykokeet on ohi. Koirilla oli ainakin kai ihan hauskaa, saihan ne kerran olla tuhmiakin enkä ees jaksanut paljon motkottaa niille asiasta, ihan vähän vaan. Mullakin oli kyllä ihan hauskaa, vähän vaihtelua tähän böndemeininkiin, mitä kotosalla on tarjolla.

Lumo löysi lenkiltä aarteen

1 kommentti:

  1. Sinulla on ihan mahtava tapa tituleerata nuo karvaiset möykyt. Uppoaa kuin veitsi voihin - ja sittenhän mä täällä naureskelen. Tätä hyväntuulisuutta minä tälle illalle kaipasin. Kiitän.

    VastaaPoista