5. toukokuuta 2015

Kuulumisia


Auspai alkaa olemaan taas ihan nätti, kun se on heittänyt turkiksensa pois. Hämmentävää miten silakka se onkaan karvojensa alla.


Terveisiä sairastuvalta. Siitä tietää tulleensa vanhaksi, kun kroppa ei muka kestä tuplavuoroja ja vähää unta. (Oikeasti taisin vain auringosta huumaantuneena kastella kengät metsässä muutaman kerran liikaa ja jättää takin kotiin turhan aikaisin. Ei ole äidin opit menneet perille vielä tässäkään iässä, aijai.) Jotain hyvää tässä kipeilyssä kuitenkin on, koska ehdin käydä illan aikana läpi viikon takaiset metsäkuvat. Tiedän, että tänään tietokoneella nököttäminen on vielä kohtuullisen mukavaa, mutta viimeistään huomenillalla selkäni ja pääni sanovat, että kiitti nyt riitti. Täytyy ottaa tästä kaikki irti vielä, kun se on mahdollista. Kipeilykin menettelee, jos nyt ei ota huomioon, että jokaista lihasta kolottaa ja kurkku on santapaperia. Haluan kuitenkin ajatella tätä lomana. Neljä päivää aikaa tehdä kaikkea sitä, mihin ei muulloin muka koskaan ole aikaa (ompeleminen, blogi, sarjamaratonit). Toivottavasti kuitenkin keskiviikkona olisin kykenevä tekemään muutakin kuin makaamaan tai ajamaan auton metsänreunaan ja päästämään koirat vapaaksi.

Torstaille buukattiin jo pentujenpällistelyreissu Marian luo. Hänen ihanalle nartulleen Martalle syntyi aivan mahtavan suloisia pentuja. Siellä olisi yksi kaveri kotia vailla, josta lupaan kuvia kyllä näytille ;) Pennuista puheenollen meille tämä on ikäänkuin oppimisretki, koska Islan pentusuunnitelmat ovat ja elävät, vaikka ajankohta siirtyi meille parempaan ensi syksyyn. Olimme hieman haudanneet jo ajatuksen, kun kaikki tuntui tökkivän, mutta Islan kasvattaja Paula oli sitä mieltä, että näinkin pitkäikäisellä rodulla viisi vuotta ei ole liian vanha ikä synnyttää ensimmäisiä pentujaan. Urosvalinta luonnollisesti seilaa edelleen. Isla on valtavan ihana koira ja ansaitsee vain parasta. Lupaan infota kyllä valinnan kunhan olemme sen tehneet.

Kamala ja tärähtänyt kuva, mutta Uuno on niin itsensä näköinen, ettei tätä voinut jättää julkaisematta


"Niin hyvää puuta!"


Maailman paras lauma



Ensimmäiset jäljet (viime maanantaina) talven jälkeen sujuivat todella hyvin. Isla muisti pienen muistuttelun jälkeen keppien idean jäljellä ja Lumokin oli edelleen yhtä ilmavainuinen kuin ennenkin ja olisi mennyt vain suoraan jäljen loppuun suorittamatta itse jälkeä välissä. Mikään ei siis ole muuttunut. Tuike ei viime kesänä tajunnut jäljestämisestä mitään, mutta nyt vuoden jälkeen hoksasi heti, mitä kuului tehdä. Itseasiassa sen nenänkäyttö ja tarkkuus olivat parempia kuin Lumolla, mikä on tietysti kohtalon ivaa, koska Lumo on ainoa meidän koirista, jonka kanssa kannattaisi tähdätä kisoihin. Esteet eivät nimittäin ole kauhean armeliaita pienikokoisille islantilaisille, vaikka nuo kääpiöotukset jäljestävätkin paremmin kuin Lumo. 

Uunokin lähti tekemään jälkeä uusissa valjaissaan ja mitä ihmettä!? Sehän oli aivan luonnonlahjakkuus! Nuuskutus vain kuului, kun kääpiöpiru painoi menemään varpujen seassa. Sen vermeet olivat jokseenkin huvittavat: tunnissa ommellut valjaat ja sateenkaarenvärinen paracordnaru solmittuna pienimpään kotoa löytyneeseen lukkoon. Hän oli kuitenkin kauhean ylpeä päästessään isojen koirien töihin! Nyt sitä mokomaa ei voi enää jättää kotiin, kun lähtee likkojen kanssa treenaamaan. Sehän tietää jäävänsä hauskuudesta paitsi ;) 

Paimenet suorittivat myös esineruutua. Sekä Islalla, että Lumolla nousivat kaikki neljä esinettä, mikä on aivan ennenkuulumatonta. Aivan mahtavaa! Ilmeisesti ne ovat opiskelleet talven aikana keskenään? Tuike ei tuo mitään muuta kuin noutokapulaa ja sitäkin pienen taistelun kanssa, joten siltä en odottanut esineiden nostoa. Vein sen kuitenkin ruutuun hengailemaan ja palkkasin sen, kun se ilmaisi esineet nuuskimalla niitä. Jospa sillä saisi sen tajuamaan esineiden arvon ja jossain vaiheessa mukaan niiden tuomisenkin? Kisatavoitteita kun ei ole niin oikeastaan on myös aivan sama osaako koira suorittaa esineruudun, kun se voi ajaa jälkeä huvin ja urheilun vuoksi.


"Siis en saa oikaista miksi? Jos sä tiedät, missä se jälki kulkee niin eikö vaan voida mennä sinne loppupalkalle?"


"Kuka hullu heittänyt hyvät nakit metsään?!"



"Älä häiritse mä oon töissä. Joku on tiputellut nakkeja varvukkoon ja ne pitää heti siivota."


Nuo pk-liivit on niin hupaisat, koska ne on Lumon ja Islalle "pikkuisen" isot. Lupaan ottaa asiakseni tilata issikoille omat liivit ja ompelen ne sopiviksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti