10. huhtikuuta 2015

Yksinolemisen sietämätön vaikeus


Kuten ehkä muistatte Tuikella on menneisyyttä yksinolo-ongelmien kanssa. Silloinen tilanne ratkesi yksinkertaisesti sopivaan saumaan osuneella muutolla uuteen asuntoon. Kaikki sujui hyvin jollei oteta huomioon tihutöitä sekä syötyjä tavaroita ja seiniä. Tässä asunnossa seinänaapureitamme ei koiran haukku häiritse ja ne kerrat, jotka kuvasin Tuikea alkuaikoina todistivat hiljaisuutta ja erinäisten asioiden pureskelua syystä vain koska pystyn siihen. Pian haukkuminen kuitenkin palasi ja videot todistivat, että Tuike vahti keittiössä olevaa käytävään vievää ovea. Naapurimme eivät ole hirveän hiljaisia ja viihtyvät paljon keittiössään. Vanhoina ihmisinä heillä on huonontunut kuulo ja äänenvolyymi tottakai myös suhteutetaan tähän. Normaalilla äänellä käyty keskustelu kuuluu meidän keittiöömme. Meidän kotona ollessamme Tuike ei reagoi näihin ääniin mitenkään, mutta yksinjäätyään äänet ovat sille liikaa. Tuike muutti makuuhuoneeseen ja rauha palasi asuntoomme. 

Vajaa puoli vuotta sitten tuhoaminen kuitenkin alkoi uudestaan. Ensin Tuike söi harmittomia asioita kuten sukkia ja alushousuja, mitä nyt sattui laatikoista ja kaapeista löytämään. Sitten alkoi maaninen tavaroiden kaapiminen alas tasoilta. Sen jälkeen Tuike alkoi murtautumaan vaatekaappiin ja tyhjensi sitä, tuhoten tietysti samalla. Lopulta se alkoi riipiä ikkunalaudalta tavaroita alas ja silloin sille ostettiin kuonokoppa, jotta kierre saataisiin katkeamaan. Rauha palasi taas. Tuike oli siivosti viikon verran, kunnes alkoi muuttua levottomaksi lähtötilanteissa. Se jäi huutamaan suoraa huutoa perään. Sekä sen, että meidän hermot olivat tässä vaiheessa aivan päreinä. Kopasta luovuttiin, mutta tuhoaminen jatkui. Se kiipesi ikkunalaudalle ja raivosi sieltä kaikelle, mitä näki. 

Tällä hetkellä tilanne on se, että vaikka sängylle kasaisi mitä se tiputtaa ne alas (jopa tuolit) ja kiipeää tiensä ikkunalle, repii verhot auki ja raivoaa sieltä. Ilmeisesti. Olen tullut siihen tulokseen, että raivoamisen laukaisee jokin ärsyke, todennäköisesti ääni, jonka jälkeen rauhoittaakeen itsensä se tuhoaa. Se, miten tätä lähtee purkamaan on toinen juttu. Tällä hetkellä on niin kädetön olo, koska en yksinkertaisesti tiedä, miten tekisin pienen ketun yksinolosta parempaa. Voin korjata kaikki tavarat pois, ettei se syö niitä, peittää ikkunan ja vetää sängyn pois edestä, jolloin se ei pääse pällistelemään ulos, mutta rauhaa en koiran sisään pysty tuomaan. Olen jokaisen koiran kohdalla kiukkuisena uhannut lähettää ne postimerkki takapuolessa takaisin kasvattajilleen, mutta nyt olen ensimmäisen kerran tilanteen edessä, jossa mietin oikeasti olisiko jokin muu paikka Tuikelle parempi elää. Voi miksi sinua niin ahdistaa yksinolo pieni kettuneponen? :(

4 kommenttia:

  1. Voi, kuulostaapa ikävältä tilanteelta :( syystä tai toisesta Tuike ei luota joko sinun pärjäämiseesi ulkomaailmassa, tai itsensä pärjäämiseen yksinään. Kannattaa kääntyä jonkun ongelmakoirakouluttajan puoleen ihan suosiolla, joka auttaa luomaan sen luottamuksen. Eikä mitään sitruunapantaa tms, sellaiset koulutuskeinot vain ahdistavat koiraa entisestään.
    Ja se on muuten ihan totta, että tuhottavien esineiden pois korjaaminen ei todellakaan vielä poista itse ongelmaa. Koiralla on edelleen ahdistusta, vaikkei sillä olisi tuhottavia esineitä lähistöllä. Toivottavasti saisitte apua tähän ikävään asiaan! :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie veikkaan, että se ei vaan vanhojen "traumojen" takia kykene rauhoittumaan häiriön jälkeen. Se selkeästi kuulee jotain ja alkaa sitä haukkua muttei itse osaa rauhoittua muuta kuin syömällä jotakin. Pennusta asti se on ollut sellainen, että se rauhoittuu itsekseen nakertelemalla lelujaan ja nukahtaa sitten siihen. Kokeilin Digital Dogsitteriä nyt ja se toimisi, jos onlineversio pelaisi kunnolla. Nyt se joikuu rauhoittavia lauseita muulloin paitsi koiran raivotessa. Suihkepanta Tuisilla oli nuorena - ei vaikutusta. Se on niin kovapää, että huutaa tyhjäksi. Jospa Digital Dogsitterin varsinainen versio (kunhan saan pc:n lainaan, macilla ei toimi) ja feromonihaihdutin helpottais. Ja haukkupanta seinän takana kiljuvalle terrierille. Uuno huutaa juoksujen aikaan suoraa huutoa ja tässä pisteessä se hermostuttaa Tuikea kovin.

      Poista
    2. No toivottavasti niistä olisi apua! Feromoni voi ainakin auttaa ylikierroksilla käyvää koiraa rauhoittumaan. Olen kuitenkin kuullut siitä tosi paljon erilaisia kokemuksia - toisilla se on ratkaissut kaiken, toisilla ei mitään vaikutusta.

      Asiasta ihan kolmanteen, ihana blogi teillä, kauniita koiria :) ja tosi hienot nuo sivupalkin kuvat, joihin ilmestyy teksti kun laittaa hiiren päälle! :)

      Poista
  2. Samaa sanoi eläinkaupanmyyjä, että toisilla toiminut toisilla ei. Täytyy käydä varmaan hakemassa se ellei tilanne ala näillä keinoin purkautua - tai vaikka alkaisikin niin varmuuden vuoksi hankkia se.

    Voi kiitos kauheasti! Juuri rukkasin näitä pitkästä aikaa mukavamman näköiseksi ja oon itsekin tyytyväinen näihin nyt :) Noi kuvat on munkin suosikit, ihanaa, että joku muukin tykkää niistä enkä vain mä yksinäni :D

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.