28. huhtikuuta 2015

Vongoivan kasvattipäivä

Islan ja Tuiken kasvattaja järjesti kasvattipäivän Lohjalla D-, I- ja J-koirille ja heidän omistajilleen. Meille oli varattu LÄGIn hallilta kaksi kenttää, joista toisella Paula (Islan ja Tuiken kasvattaja) koulutti aksaa ja toisella Mira (ulkopuolinen kouluttaja) rally-tokoa.

Isla fiilistelee aksakentän laidalla / Islan ihanat ja kauniit siskot Dina ja Dimma

Aloitin Tuiken kanssa aksalla ja pohjatietoina täytynee mainita, että meidän yhteinen taival lajin parissa on aikalailla nolla. Tuike on kokeillut kerran putkea ja silloin se kääntyi puolivälistä takaisin kyselemään, että "mihinkäs sä oikein jäit?", ja kerran karannut ihan pentuna puomin ylösmenolle, josta kiiruhdin pyytämään sitä alas. Tehtiin kahta tosi helppoa pätkää, joista toiseen sisältyi kolme estettä ja putki, ja toiseen este ja putki. Yksi valssi, yksi takaakierto ja aika paljon liikaa liikettä meikäläisen fysiikalle. Paula kehui kauheasti Tuikea (koska mun tekemisessä ei juurikaan kehuttavaa ollut. Itsehän en pysty edes liikkumaan ja puhumaan samaan aikaan.), sen tekemistä ja myös fyysistä kuntoa. Totta on, että Tuike on ketterä, kevyt, lihaksikas ja tiivis paketti, jolle hyppiminen on luontaista ja helppoa. Se on selkeästi myös medikoira ja myös pirun nopea. Se lukee luonnostaan ohjausta eikä roiku lainkaan kädessä kiinni. Koira on kuulemma tosi hyvä ja siitä olisi vaikka mihin. Hieman harmittaa ettei tullut aloitettua sen kanssa agilitya, koska se on myös radalla hiljaa toisin kuin isosiskonsa. Toisaalta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan? Jos sitä tekisi pohjatyöt kepeille ja kontakteille kotona, ja hakisi ensi syksynä ryhmään Tuiken kanssa, kun sen luusto on tutkittu ja toivottavasti priimaksi todettu.

Agilityn jälkeen lähdettiin kokeilemaan rally-tokoa. En tiedä mihin jäi se kana-aivoinen pikkukettu, koska mulla oli mukana joku sen salainen kaksoissisko, joka oli näääääääääin paljon liekeissä! Se osasi jopa seurata ilman namia kädessä. Pikkukettu sai hurjasti kehuja ja kiitosta katkeamattomasta kontaktistaan. Siis aivan mieletön tyyppi! Kouluttaja kyseli jo, että ollaanhan me viralliset korkattu. Juuh elikkäs tosiaan, mehän ei tota rallya ees oikeesti harrasteta, kunhan vaan ollaan sivussa puuhailtu. Tuis on ollut viimeksi rallittamassa kesällä Kokkolassa issikoiden möllimestiksissä. Sitä ennen opetin sille kierron selän takaa sivulle ja eteentulon. Sille ja Islalle on kyllä varattu ja maksettu paikat ALO-luokasta toukokuulle issikoiden rally-tokomestiksiin, joten siellähän se virallinen kisaurakin tulee korkattua. Lumokin kävi tekemässä radan kertaalleen ja hitto se oli aivan liekeissä ulkona ja kun vein sen halliin sisälle se alko kyylätä ja ahistella, huoh. Oma moka, olis pitänyt ottaa enemmän aikaa siellä hallissa sisällä, mutta se oli niin pieni tila enkä halunnut mitään konflikteja vieraiden koirien kanssa siellä, niin pidin siksi Lumon ulkona mahdollisimman pitkään. Ois pitänyt jättää se pirun rata vaan kesken ja bilettää jotain perusasentoja, mutta meni jo. Ei oo ehkä ihan meidän Lumon laji toi rally-toko. Sitä hämmentää kauheesti se, että mä puhun sille ylimääräistä. Myös kyltit ja töttöröt on vähän outoja. Kaikkein pahinta kuitenkin on se, että tokossa on ne liikkeet, joita tehdään. Ne on aina samanlaisia peruskaavaltaan. Siellä mä kerron sille hyvissä ajoin, että hei seuraavaks tehään ruutu, ruutu seuraavaks. Sitten lähetän koiran ruutuun ja se menee. Helppoo kuin heinänteko. Rallyssa ei Lumon mielestä tapahdu mitään muuta kuin vaan sitä p*skaa hihnaseuruuta, joka on niin blaa kuin olla ja voi. Turhaan mä lähen virpoon tota koiraa ylös sieltä ahistuskuopastaan, kun sillä on se perkuleen naru kaulassa eikä se pysty vetään hepuleita, kun ollaan vaan sitten ihan solmussa ja nipussa. Me pitäydytään siis tämmösille hapannaamoille sopivissa lajeissa kuten toko ja pk-lajit ;)

Kun kaikki koirakot oli treenanneet lähdettiin pienellä porukalla heittään hihnalenkki läheiselle metsätielle. Saatiin jutella porukalla ja vaihtaa ajatuksia, mikä on tietty se antoisin osa tommosia tapaamisia. Kun vihdoin päästiin lähtemään kotiin koirat oli kaikki ihan kanttuvei ja tais vetää sikeitä koko matkan pysähdyksineen Lohjalta kotiin. Voitte ehkä arvata, että myös porukan ihmisosapuolet meni päikkäreille asap, kun pääsivät kotiovesta sisään.

Meidän ihana lauma <3


Psssst. Muistutellaanpa vielä arvonnasta, joka järjestetään, kun 50 lukijaa on kasassa. Nyt kipinkapin osallistumaan ja liittymään lukijaksi. Viidenkympin rajapyykistä uupuu kolme lukijaa ja sen jälkeenhän lähtee mittatilauspanta arvonnan voittajalle.

4 kommenttia:

  1. Ens kerran kun Tuike järjestää sulle harmaita hiuksia niin lähetä se miulle! Lähen sen kaa aksaamaan :D Minuu niiiiiin harmittaa ettei me päästä ton Tuiken mustan isomman puoliskon kans kentille enää :/ Ticokin tekee asiat hiljaa ja ihan täydellisesti ja täysillä, siis sillon kun se jaksaa keskittyä( eli aina sillointällöin :P) mut kunhan se vielä vähän aikuistuu niin siitä tulee täydellinen rallyilija sit <3 :D Ja ettehän te Tuisin kaa ole yhtään myöhässä, sillä on perusasiat hallussa tottelevaisuuden kanssa niin että teistä varmaan vielä kuullaan aksankin parissa veikkaan, te pystytte mihin vaan kun lähette yrittään! Aksa on ihan sairaan koukuttava laji, vaikka sit ekat tunnit meniskin siihen, että itse törmäilee niihin ainoisiin esteisiin, mitä harjotellaan, kun ei vaan pysty liikuttamaan kroppaansa ja ajattelemaan yhtäaikaa nimim. kokemusta on :D Mie jäin ihan koukkuun, vaikka ei päästy alkua pidemmälle(lajia oon kyllä vierestä katsellu vuosia) Pidän kaikki sormet ja varpaat pystyssä (ja Tico kaikki ylimääräisetkin kannusvarpaansa) että Tuis on terve luustoltaan! Ois meidänkin vaan pitäny tulla sinne muijalaan, mut miulla petti joku piuha päässä kun olin nii masiksissa Tiksun terveystutkimuksista, et aattelin, et en taatusti tuu sinne kattelee miten muut pitää kivaa omien terveiden koirien kans ja itse on siel jossain nurkassa itku kurkussa ja miettii et millon siltä omalta koiralta repee nivelsiteet toisten kaa riehuessa. :/ Nyt se pahin jo on menny ohi ja harmittaa että puolittain keksin tekosyyn jäädä pois (vaikka oli siinä kyllä eri vinha peräkin, et ei ole nyt varaa mihinkään ylimääräsiin reissuihin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. It's a deal :D Rally-toko on varmasti ihan teidän laji! Ainakin Tuisille se sopi kuin nyrkki silmään :)

      Ymmärrän hyvin, että kyllähän se masentaa tietää koiransa olevan "rikki". Mutta koita ajatella, että teette superfantsuja ja mielettömiä juttuja sen ajan, kun koira kulkee ja keulii :) Jossain vaiheessa, kun se koira on jo vanha todennäköisesti ei kuollutkaan paskoihin polviinsa tajuaa missanneensa hienoja juttuja vaan säästelemällä sitä ja depistelemällä kotona. Ei polvivammaseltakaan koiralta tarvii sulkea pois muuta kuin korkeilla rimoilla aksaaminen. Matalilla rimoilla voi hyvin Ticonkin kanssa tehdä ja rallya nyt voi treenata ilman huolta :)

      Poista
    2. Niin ja meidän polviltaan susipaska terrierihän oli myös mukana, joskin autossa, koska se ei oikein perusta aktiviteeteista :D Mutta ei sen menoa oo rajotettu mitenkään, tuolla se painaa mettässä menemään kivien ja kantojen yli entiseen malliin. Jos se kuolee polviinsa niin kuoleepahan onnellisena :D

      Poista
  2. Niinhän se on.... Tico vaan vajaat 16 kilosena kärsii polvistaan paljon enempi kuin pikkuriikkiinen toitsu :/ Viimeksi eilen se pomputteli jalkaansa vaan noustuaan ylös lattialta. :( Ei me kyllä muutenkaan voida sen kaa mitään harrastaa kun se lähtee rähjäämään kaikelle, mikä liikkuu. Jos se ei muuten ois niin syperhyväluontonen ja ihana niin katuisin että ikinä otin sen. Miun pää ei vaan kestä....hajottaa pirusti kun toi koira on niin tärkee ja pitää kokoaika miettiä onko se kipeä. En todennäkösesti enää issikkaa ota, vaikka nää onkin rakkain rotu ja luonteeltaan parhaita tyyppejä, en vaan osaa näitä kouluttaa ja issikoiden hyvää terveystilannettakaan en enää katsele niiden ruusunpunasten lasien läpi, millä aikanaan rotua valitsin. Tiedän, että aattelen tosi pessimistisesti nyt ja hakkaan ihan turhaan päätä seinään. Olen vaan hemmetin masentunu. :'(

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.