16. huhtikuuta 2015

Uunon kastrointi - päivä 3

Nukuttiin koko yö keskeytyksettä. Aamulla jouduin herättämään Uunon häkistään, joten ilmeisesti myös koira nukkui sikeästi ja hyvin. Hetken aikaa se jopa pötkötti hiljaisena ja rauhassa sängyssä meidän vieressä, kunnes taas muisti nartut. Huoh. Aamupäivän se oli levoton sekä ulisi ja vonkui. Enemmän varmaan narttujen perään kuin kipujen takia? Pissatessa siltä pääsee valitusta, joko eturauhanen on kipeä noiden narttujen perään vouhkaamisen vuoksi tai sitten tikkikohtia kiristää. Veikkaan jälkimmäistä.

Tänään täytyi käydä asioilla ja päätettiin ottaa Uuno mukaan autoon, jotta saatiin vahdittua sitä samalla. Se matkusti issikoiden häkissä takaluukussa body päällä ja sai matkan ajaksi rustoluun palasen nakerreltavaksi. Syömisen ajan se oli hiljaa, mutta muun ajan joikuikin suoraa huutoa koko menomatkan ajan. Odottaessa se oli hiljaa. Voimme siis tehdä johtopäätöksen, että se ei huuda ellei tarjolla ole potentiaalista huomiota. En sano ettei siihen satu, mutta väittäisin 50% olevan huutamista huomion vuoksi. Kotimatkan koira oli jo enimmäkseen hiljaa.

Haava näyttää edelleen siistiltä ja hyvältä, putsattiin se juuri. Uuno on kyllä monista ärsyttävyyksistään huolimatta kiltti poika. Eläinlääkärillä sillä oli varmuuden vuoksi kuonokoppa mukana ja päässä, mutta se ei näyttänyt kertaakaan hampaita lääkärille, ei edes pistettäessä tai tokkuraisena, kun annettiin lisää nukutusainetta. Se antaa myös hoitaa haavan kiltisti, koskea ja tutkia ilman vikinöitä tai ärinöitä. Ei todellakaan tarvitse pelätä, että oikeasti herkästi hampaillaan kipuun reagoiva koira purisi. Olen aika ylpeä pikkuapinasta <3 Nyt se nukkuu sohvalla ilman kauluria tai bodya antaa haavan olla rauhassa. Olen tosi toiveikas toipumisen suhteen.

Niin ja viimeinen annos kipulääkettä menee iltaruoalla, ab-kuuri jatkuu edelleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti