14. huhtikuuta 2015

Uunon kastrointi - päivä 1


Uuno kastroitiin tänään Saravetissä ja sinne jäivät pöydälle pallit ja hammaskivet. Kotiin saatiin mukaan nukkuva koira ja 1/2:sen polvet. Odoteltiin nukahtamista yli puolituntia. Jokaisella elämänalueellaan itsepäinen ja sitkeä Uuno ei pettänyt tässäkään asiassa. Leikkaus kylläkin sujui nopeasti ja kuulemma myös melko verettömästi. Mukaan saatiin tulehduskipulääkettä ja antibiootteja. Haava on kiinni yhdellä tikillä ja toinen tikki on ns. "kosmeettinen tikki", jonka saa halutessaan napsaista pois parin päivän päästä.

Viime yön unet jäivät painajaisten takia melko vähiin, joten ajateltiin nukkua tässä välissä, kun siihen vielä on mahdollisuus. Peiteltiin koira pyyhkeen, viltin, verkkobotin ja toppabotin alle nukkumaan. Kuuntelin tunnin Uunon nukkumista, tai oikeastaan sitä ettei siitä kuulunut juuri mitään ääntä ja sitten oli pakko siirtää sohvan divaanityyny lattialle patjaksi häkin viereen. Muutama tunti ehdittiin nukkumaan kunnes tyyppi toikkaroi hereille. Uskomatonta, että ensimmäisenä herättyään se muisti juoksussa olevat issikat. Niin meidän Uunoa. 

Pissaaminen ulos ei sujunut ainakaan äsken, koska koira ei pysy jaloillaan nostaakseen jalkaa ja sehän on ainoa oikea tapa pissata. Nyt se nukahti uudestaan, joskin havahtuu puheääniin, ja minä jäin vahdiksi häkin viereen, kun Tiina hoitaa ruokahuollon ja tekee pitsaa. Muutama päivä onkin varmaan tiedossa kamalaa sähläämistä, ulinaa, lisää ulinaa ja sarjamaratoneja. Tätä iloa varten mulla on lomaa viisi päivää ja Tiinalla kokonainen viikko. Oi onnea.

Olen helpottunut, että tää on viimein tehty ja ohi. Niin kauan sitä lykättiin siinä pelossa, että paperiton ja menneisyydetön piski jää pöydälle, koska ei kestäkään nukutusta. Mutta niin vaan sen sydän löi kauniisti ja terveenä, joten piikki kankkuun (itseasiassa kolme) ja unille. Vastoin pelkojani se myös heräsi nukutuksestaan. En tiedä miksi, mutta Uunon kohdalla mua pelottaa jokainen ylimääräinen toimenpide. Sen takia sen polviakaan ei ole aikaisemmin kokeiltu (vaikka mitäpä sillä numerotiedolla tekee, kun on tiennyt ettei ne ole terveet), koska tiedän ettei toi koira anna sitä hereillä tehdä ja sitä varten en ole halunnut sitä nukuttaa. Tuomio tosiaan oli jotakin numeroilla 1/2, vasen polvi huonompi. Jalostuskäytöstä (jota ei paperittomalla koiralla muutenkaan olisi ollut) poissulkeva, mutta toimiva, eikä vaadi operointia tuskin koskaan. Huonompi polvi palautui itse paikalleen, kun sen otti paikaltaan, mutta se luksoitui ainoastaan sisäänpäin. Tieto lisää tuskaa, mutta ei tässä tapauksessa. Kauhea taakka tipahti harteilta, kun joku varmisti sen, minkä on itse nähnyt. Mitenkäänhän tämä ei meidän arkeen vaikuta. Uuno kulkee mukana lenkit ja reissut samaan tapaan kuin ennenkin. Paino pidetään kurissa niin kuin on ennenkin tehty. Ainoana uutena asiana lisätään nivelvalmisteet ruokavalioon ja tarkkaillaan enemmän, että koira varmasti on ja pysyy kivuttomana. Toivon ettei jalkaa tarvitse koskaan lähteä operoimaan, mutta jos sen aika tulee niin se on sitten sen hetken murhe ja huoli.

Edit: Kello 19:30 tyyppi on nyt ihan valveilla ja voi itkun ja nyyhkinnän määrää. Pissa ei vieläkään tule, mutta kyllä se vähän joi vettä, johon sekoitin jauhelihaa. Voi pieni.

Edit2: Kello 20:13 ollaan jo ihan tosi hereillä. Pissakin tuli ulos. Hän ei edes huomaa, että mitään puuttuisi. Vielä.

4 kommenttia:

  1. Hirmusti paranemisia maailman epäkoiramaisimmalle koiralle, Uunolle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upi kiittää! <3 Ja sanoo, että nakkilähetykset voi toimittaa hänelle asap!

      Poista
  2. Voi Uuno, paranemisia sinne!

    Tässä olisi teille tällainen haaste: http://sheltinkanssa.blogspot.fi/2015/04/vastaukset-haasteeseen.html :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä tarvitaan. Hän ei nyt yhtään tiedä miten olisi, kun naiset ja pallit ja yhyysattuu... Aika surkuhupaisaa toisaalta :D

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.