21. huhtikuuta 2015

Digital Dogsitter

Kirjoitin hetki sitten Tuiken yksinolo-ongelmista ja siitä kuinka kaikki keinot tuntuu olevan käytetty. Tuike on siis pennusta asti tuhonnut yksinään ja se myös reagoi ääniin haukkumalla, jota se ei ole kykenevä itse lopettamaan vaan rauhoittaa itsensä pureskelemalla jotain. Viimeinen niitti oli, kun koira toistuvasti murtautui ja kiipesi ikkunalaudalle verhojen taakse ja raivosi ja ryskytti siellä yksinolonsa. Se etsi maanisesti tuhottavaa ja kollasi kaapit ja laatikot löytääkseen ihan mitä tahansa silputtavaksi kelpaavaa tai kelpaamatonta. Sen tuhoaminen oli täysin hallitsematonta emmekä toistuvista yrityksestä huolimatta pystyneet tekemään huoneesta niin murtovarmaa ettei se olisi löytänyt jotakin revittävää.

Päätimme tehdä vielä yhden ja viimeisen yrityksen ja päätimme, että jos sekään ei auta on aika nostaa kädet ylös ja soittaa paikalle ongelmakoirakouluttaja tai luovuttaa koira toisenlaiseen kotiin. Tein näköesteen ikkunan väliin laitettavaksi. Pingotin pyyhkeen nippusiteillä kompostiaitaan kiinni. Vaihdoin tummanharmaat verhot valkoisten tilalle taatakseni pimeämmän huoneen. Nostimme kaikki jatkojohdot pois ja rupesimme entisen aitaamisen sijasta nostamaan puhelinten laturit pois. Aitasin paikan yhdelle jatkojohdolle lipaston viereen, johon laitetaan kiinni tietokoneen piuha. Sänky vedettiin pois ikkunan edestä niin ettei koiralla yksinkertaisesti ole minkäänlaista mahdollisuutta edes päästä sen kautta ikkunalaudalle. Viimeisenä otin käyttään Digital Dogsitterin onlineversion. Äänitin siihen kaksi komentoa, joilla käsketään Tuikea olemaan hiljaa. Ohjelma kuvaa koiran yksinoloa ja aina sen haukkuessa aktivoituu komentamaan minun äänelläni koiran hiljaiseksi. Pystyn myös seuraamaan äänikäyrää puhelimen kautta ja näen, jos koira möykkää kotona.

Ensimmäisen kerran, kun koira kiipesi raivoamaan sängylle ja ohjelma komensi sitä olemaan hiljaa se jatkoi välittämättä äänestä. Silloin äänitteinä olivat enemmän rauhoittavat ja hyssyttelevät lauseet. Sen jälkeen vaihdoin ne napakkaan kieltoon ja komentoon, joka ei anna koiralle vaihtoehtoa. Seuraavalla kerralla Tuike oli hiljaa yksinolonsa. Se saattaa haukahtaa yksinollessaan 1-3 yksittäistä kertaa eri kellonaikoina, mutta jokaisella kerralla komento (Tuike, turpa kiinni! tai Tuike hiljaa!) hiljentää koiran. Mitä tähän sanoisi. Koiramme ei ole eroahdistunut niin kuin arvelimmekin. Se on vain hyvin vilkas, reaktiivinen ja täysin kykenemätön luopumaan ja rauhoittumaan itsenäisesti. Rauha palasi vihdoin tähän taloon ja se on aivan mahtavaa. On helpottavaa lähteä kotoa ja tulla kotiin tietäen ettei vastassa odota seitsemännen maailmansodan jälkipyykki revittyine kukkineen, vaatteineen ja kirjoineen.

8 kommenttia:

  1. Todella hyvä, että löytyi toimiva keino! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon niin onnellinen ja helpottunut! :)

      Poista
  2. Aivan huippua, että ongelmaan löytyi vihdoin ratkaisu! Tosi hienoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon niin samaa mieltä. Ja jo oli aikakin :) Niin helpottunut olo, kun on vihdoin jtn konkreettista, jolla helpottaa koiran oloa kotona vaikkei itse siellä ole.

      Poista
  3. Moi Katja!

    Oho, päädyin sattumalta sinun blogiisi erään tosien blogi kautta. Hauska kuulla että DD auttoi teitäkin lopulta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja tervetuloa! :) DD on aivan mahtava keksintö :) Ainoa miinus oli alkuun ettei sitä saa (vielä?) Applen koneeseen, mutta toi onlineversio on toiminut tosi hyvin, joten nyt se ei oikeastaan edes haittaa :)

      Poista
  4. Miten pystyt seuraamaan äänikäyrää puhelimella? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menen vain puhelimella samaan osoitteeseen, kirjaudun tililläni sisään ja siellä näkyy :)

      Poista