19. helmikuuta 2015

Ikkunoita, jotka kertoo mulle liikaa. Haluan maalata ne umpeen ja unohtaa.


Kylläpä oli vaikeaa avata blogi ja aloittaa kirjoittaminen. En vieläkään oikein tiedä mitä kirjoittaisin. Elämä on ollut, no aika raskasta viime aikoina. Vastoin jopa omia odotuksiani olen silti jaksanut treenata koirien kanssa, en kylläkään vieden niitä eteenpäin vaan lähinnä tehdäkseni vähän edes jotain. Ollaan vaelleltu päämäärättömänä pitkin metsiä, teitä, pihaa ja asuntoa. Lumolla on valeraskaus ja se on melkoinen hapannaama. Uuno löysi itselleen ystävän bc-Linkistä, vastoin odotuksia. Kaksi putkiaivoa leikkii hyppimällä tasajalkaa ilmaan toistensa edessä ja mölisemällä, ja sitten hetkessä säntäämällä molemmat omien lumikasojensa kimppuun nuuskimaan. Miehiä ei todellakaan voi ymmärtää. Mun funktio tämän kaaoksen keskellä ja sen aiheuttajana on ollut yrittää täyttää edes murto-osa koirien toiveista ja tarpeista. Sussu sen sijaan on ollut suuremmassa roolissa tässä yhtälössä pitämällä mua kasassa ja potkimalla perseeseen lempeästi. Juuri se, mitä olen tarvinnut, kahvin lisäksi. Elämä ei juuri nyt hymyile, mutta hei yksi päivä näin auringon. Kevät tulee ja kaikki tietää ettei keväisessä auringonpaisteessa kukaan voi olla kovinkaan masentunut. Aurinkoon asti sallin itselleni alavireisyyden, mutta lupaan palata sen mukana iloisempana versiona itsestäni.

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä <3 Täälläkin ollu tummia pilviä taivaalla kun tuntuu välillä et kaikki kaatuu kokoaika niskaan, mut kyllä me tästä vielä noustaan! Ei ne asiat nyt loppujen lopuksi niin kovin hullusti olekkaan, kun oikeinpäin ajattelee :) Kyllä välillä toisaalta saakin olla räytymispäiviä, eihän ne paremmt päivät muuten niin kovin hyviltä edes tuntuiskaan! Ja onneksi ne koirat ei tiedä välittää tavoitteellisesta harrastamisesta tuon taivaallista, kunhan jotakin saavat puuhastella ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana puhut niin totta :) On lohdullista ajatella, että jokainen huono päivä kuuluu joskus menneisyyteen. Kunhan siitä pääsee vain ylitse. Meidän koirat taitaa ainakin olla onnellisimmillaan, kun niitä vähän huonon omantunnon kanssa lellitään ;) Käyttävät hyväkseen heikkoina hetkinä mokomat.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.