2. marraskuuta 2014

Tää ei tuu poistuun täältä koskaan, timantit on ikuisia


Kauhea määrä kuvia odottamassa julkaisua. Jos jaksan käydä läpi, muokata ja lisätä nettigalleriaan niin yleensä siinä vaiheessa inspiraatio loppuu. Tässä nyt kuitenkin kuvia aikaväliltä Tico hoidossa aina Uunon 5-vuotissynttäreihin asti. Tico oli helppo hoitokoira, en todellakaan voi valittaa. Se uskoi käskyjä eikä kyseenalaistanut niitä, se väisteli taitavasti Uunoa sen idioottikohtauksien aikana ja leikki siivosti tyttöjen kanssa. Mieletön koira ja aina tervetullut kyllä meille hoitoon.


Syksy on muuttunut lempeästä koleaksi, ulkona vihmoo vettä ja lenkkeily pimeässä metsässä on viimeisin asia, joka kiinnostaa. Treenikenttää ei olla nähty useampaan viikkoon, varmaan viimeksi Tuiken kanssa Nadja Böckermanin temppukoulutuksessa omalla hallilla. Mielettömän hyvä koulutus täytyy sanoa. Saatiin paljon inspiraatiota temppujen opiskeluun, jopa niin paljon, että Tuike oppi vihdoin antamaan tassuakin. Nyt tosin suurin osa meidän temppurepertuaarista on jäissä tassuvamman takia, mutta täytyy treenata niitä vähemmän vauhdikkaita. Haluan ajatella, että tassusaikku tuli hyvään saumaan, kamalaan kurasäähän, jossa ärsyttää tarpoa ja voidaan hyvällä omallatunnolla käydä pienet pissalenkit tai olla ihan omassa pihassa vaan ja loppuaika lojua sohvalla tai matolla kynttilöiden valossa. Toistaiseksi koirat eivät ole valittaneet, ainoastaan Lumo viihtyisi ulkona minuuttia pidemmän ajan, mutta ei tätäkään onnea kauaa kestä, joten lumi ja pakkanen saavu jo ja tuo mukanasi kadonnut ulkoiluinspiraatio.

Olisitteko uskoneet, että Lumo saadaan pentukoiran kanssa noin lähekkäin samaan kuvaan? En minäkään.

Kävimme Tuiken ja Lumon kanssa Helsingissä katsomassa kaverini uutukaista aussiepentua. Tyypin nimi on Karvakamun Valonnopea Gundi tuttavallisemmin Elmeri tai Elmo. Tyyppi oli hauska kuin mikä ja niin oppivainen. Muistan miettineeni, että olikohan Lumokin joskus noin älykäs? Koska siinä tapauksessa sen äly on karissut vuosien saatossa jonnekin... Elmeristä tulee varmasti huikea harrastekoira, kunhan se tuosta saa ikää mittariin. Yritin kärkkyä kyllä siitä jo kisakaveria itselleni, mutta realistisesti Helsinki-Hämeenlinna väli on aika pitkä matka ajella treenaamaan viikottain, kun kotona on kolme omaakin harrastekaveria. Toivon silti, että näkisin Elmoa mahdollisimman usein. Lumolla ei ole liikaa aussiekavereita, jotka ymmärtäisivät sen maailman idioottimaisimmat tavat, joita vain aussieilla sattuu olemaan.

Uuno aka Päällikkö täytti kuninkaalliset 5-vuotta lokakuun lopussa. Onnea senkin sitkeä pikku paskiainen <3 Ethän koskaan muutu kiltiksi ja helpoksi, koska elämä olisi huomattavasti tylsempää silloin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.