15. lokakuuta 2014

Liian pitkä radiohiljaisuus

Hekla frá Timburhusinu "Hekla"

Aitiorannan Imir Isbjörn Jolsson "Imir"

Vongoivan Igor "Tico"

Vongoivan Iris "Tuike" ja Sindra Sóldögg "Sól"

Tunturiketun Jöklasóley Varda "Varda"

Pahoittelut pitkäksi venyneestä radiohiljaisuudesta - työt haittaavat harrastamista. Ollaan silti treenattu ja oltu kokoajan menossa kohtuu aktiivisesti, vaikka blogiin asti ei olekaan päätynyt mitään. 

Perjantaina Tuiken veli Tico (Vongoivan Igor) tuli meille hoitoon, tuossa se itseasiassa edelleen pyörii lauman mukana. Kaikki on mennyt todella hyvin. Tico on fiksu ja kiltti koiranpoikanen, se ei provosoi eikä tappele, tytötkin jättää käskyllä rauhaan. Käytiin sunnuntaina Annen luona "koirapuistoilemassa" ja muutamaa rähinää lukuunottamatta porukka oli todella sopuisasti. Varsinkin tuosta poikasesti olin todella ylpeä! Se on muutenkin niin vaivaton koira kuin olla ja voi. Ainoa pieni miinus on korvien katoaminen leikkien tiimellyksessä, joten metsässä se saa oman mielenrauhan takia ulkoilla narussa. Tuskin se pitkälle lähtisi, mutta en kestä oman sydänkohtauksen uhalla lenkkeillä koiran kanssa, jonka pelkään häviävän pusikkoon, varsinkaan, kun se koira ei ole oma. 

Tuike on käynyt ahkerasti treenaamassa tokoa ja ollaan nyt hieman osaamisen rajoilla taas ääntelyn kanssa. Elikon suusta tapaa kuulua varsinkin paikkamakuussa epämääräistä pöhinää ja pihinää, mutta en oikein tiedä, mitä tekisin asialle. Isla huusi eri syistä, joten en oikein osaa ajatella, millä koiran vaientaisi. Muuten meidän alokas alkaa olemaan kasassa. Seuruuta täytyy vielä viilailla, tällä hetkellä se on omaan makuuni vähän löysää. Varsinkin, kun tiedän, että koira on minikokoinen malinois ja siitä löytyy myös kuutosvaihde. Loppuvuodelle ajattelin ensimmäistä tokokoetta, mutta katsotaan nyt kuinka aikataulut taas venyy ja paukkuu. Tokodebyytti tuskin jää koiran osaamisesta kiinni.

Postauksen kuvituksena toimivat sunnuntaiset kuvat. Luonnoksissa odottaa aloitettu raportti syyskuun issikkaleiristä, mutta lupasin tehtailla saman tekstin Hunduriin sopivaksi, joten sitä joudutte hieman odottelemaan. En halua tuupata aivopuuroa kuitenkaan ihan lehteen asti luettavaksi. Kuviakin on luvassa kunhan saan 2000:sta kuvasta valikoitua parhaimmat. Kuviahan löytyy aina lisää nettialbumin puolelta osoitteesta katjakoskela.kuvat.fi, koska en yksinkertaisesti viitsi tuupata postaukseen monia kymmeniä kuvia. Varsinkin, kun niiden lisääminen blogiin on aivan kamalan tuskan takana ja joudun laskemaan jokaisen leveyden ja korkeuden manuaalisesti oikean kokoiseksi. Näillä siis mennään, mutta tietysti, jos yleisö toivoo voin tehtailla älyttömän pitkiä kuvapostauksiakin? Tehän tätä luette enkä minä, heheh. Yritän palailla mahdollisimman pian blogin pariin hieman aktiivisemmin. Ainakin inspiraatiota olisi kunhan vaan olisi sitä aikaakin. Seuraavaan kertaan siis taas. So long!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti