12. heinäkuuta 2014

Kun nään sun hymyn tiedän on kesä kunnossa



Saapuihan se kesä vihdoin tännekin, ja vielä sopivasti juuri, kun mulla alkoi loma. Starttasin loman käyntiin Agirodulla, pienellä koiratavarashoppailulla ja täydellisellä joutilaisuudella. Heti maanantaina oli tiedossa mahtavaa tekemistä, kun saatiin treeni-, lenkki- ja grillausseuraksi Maija ja Sussu. Koska olen äärimmäisen epäpätevä koirablogin pitäjä (voisin alkaa pitää aamiaisblogia, koska siinä olisin varmaan tosi hyvä) en edes muistanut ottaa kameraa mukaan. En treeneihin, en lenkille, enkä edes siihen omaan pihaan, missä grillattiin. Oli hieno tunne körötellä hakemaan Sussua kyytiin ja tajuta, että perkele mulla on kamera himassa. Koska siis sitä, mitä ei päivitä blogiin kuvien kanssa, ei koskaan tapahtunut. Onneksi Maija ja Sussu antoi kameroiden laulaa munkin edestä, joten voin todistaa, että ollaan me jotain tehty.


Sitten niistä treeneistä: Isla tehtaili piilopaikkiksen, ruudun ja ei varmaan muuta. Pirulainen, kun ei kirjoita heti muistiin niin ei muista mitään. Lumo teki höntsäkivajeejeekaukoja, koska ne on viime aikoina olleet aika takkuisia ja vähän semmosta yökyökjuttua. Lumo teki myös metskun ja haki ihan kaksi eri metskua, kun Maijan kapula sattui lojumaan siellä syrjässä. Oh well, Jullen elämäntehtävä on raahata mulle tavaroita, ettei mun itse tarvii kävellä hakemaan mitään. Tuhmaeläin teki kokeenomaisen alokkaan läpi. Näppärä minityyppi on ennakoinnin mestari. Jotenkin samaa tapaa löytyy isosiskoltaan, hassu juttu.. Täytyy nyt varmaan puuttua siihen ennakointiin jo muullakin, kun sillä, että leikin etten huomaa. Joku oho -virhesana vois olla aika hyvä. Kattellaan, en osaa olla kauheen johdonmukanen ja järkevä kouluttaja ja se myös selittänee sen, miksi mun koirat on kisaikäisiä kolmevuotiaina ja sillonkin aika kuppasia tuloksia ne käy sieltä kokeista rääpimästä. Ei voi osata.


Treenien jälkeen ajettiin autot meidän pihaan ja lähdettiin metsään koirien kanssa. Semisti kuumottavaa tajuta, ettei ole koskaan tarponut noita polkuja ennen ja sitten huomaat johdattaneesi koko seurueen suolle. Oli aika rapaisia ja haisevia koiria. Löyty se oikea rantakin sitten lopulta ja Hippo-Lumokin sai lutrata kuraojissa sydämensä kyllyydestä. Olin aika ylpeä piskeistäni, koska pelkäsin vähän, että biatchit Lumo ja Kida on heti toistensa karvoissa kiinni, mutta mitä vielä! Lumo tyyty höykyttämään Linkki-parkaa ja melkein leikki Naurun kanssa. Tuike olisi halunnut leikkiä vaan ja ainoastaan koko alkumatkan Kidan kanssa ja ei ois millään ymmärtänyt, miksi toi tyyppi tollain koko hampaistolla mulle hymyilee. Ei voi tuhmat ja tyhmät Tuis-eläimet kato ymmärtää, ettei joku tykkää niistä. Isla ois varmaan uinut koko matkan Linkin kanssa, jos olis antanut, mutta kyllä ne taisi jokusen metrin siinä sitten kävelläkin vaikka rantaa käveltiin. Islalle on iskenyt taas vesihulluus ja sitä ei saa millään järvestä pois. Kyllä se sitten perässä tulee, jos sen sinne jättää. Lumolle taas oli kamala järkytys, että hänen järvessään oli muita koiria ja se tyyty mököttämään rantavedessä suurimman osan ajastaan. Kyllä se jonkun kiekan taisi uida Naurun ja kepin perässä, mutta muuten se mökötti ja mölisi. Tuike taas harrasti sukeltelua kuten aina. Sen aivot varmaan kelluu järvivedessä sen pään sisällä, koska joka kerta, kun se meni veteen se taisi hörpätä litran sitä sisäänsä. Että ei ihme ettei ihan mene kaikki jutut sinne aivoihin asti, jos on päässä vettä.


Kun päästiin metsästä pois tehtiin pikakierros kaupassa ja sitten äkkiä grilli tulille. Mun mielestä koiratreffien ehdottomasti tärkein osa on hyvä ruoka. Pakko kehua meinaan kyllä näitä eväitä! Tiina loihti meille muurikkalettutaikinan ja grillattiin ananasta, kanaa ja makkaraa niin paljon, että musta tuntui, että halkean. Tiistaiaamunakin oli vielä vähän paksu olo. Yritin hieroa ystävyyttä Kidan kanssa lahjomalla sitä muurikkaletuilla. Se on niin Surku, että se varmaan pyörittäis maailmaa sillä. Tyyppi ei halunnut syödä haarukasta lettua niin tarjosin sitä kädestä. C'mon, minä?! Omat koirat on oppineet melkein nielemään sen haarukan, koska ellei niille kelpaa niin mulle kyllä kelpaa. Mut Kida oli niin sulkku, että olihan sitä pakko totella, kun se kauniisti pyysi. Tai ehkä avain oli se, että se ei ees pyytänyt. Reppana meni auton viereen mököttämään, koska joku ampui (puut ne vaan paukku grillissä) ja sitten, kun sain se houkuteltua pois sieltä autolta oli pakko lahjoa sitä jollain, kun se oli niin rohkea, pieni eläin. 


Hienoa oli myös se, että meillä pyöri pari ahnetta eli Nauru ja Linkki pihassa (meidän ahneporsaat joutu sisätiloihin, koska ne saa nauttia tosta pihasta riittämiin arkenakin) eikä keltään hävinnyt ruokaa lautaselta. Thats something! Ja jos illan aikana ehtii buukkaamaan itselleen aussien pennun ja saa melkein pakkomyytyä yhden issikan pennun, niin silloin se ilta on muuten hyvä. Ainoa surkeus päivässä oli se, että se loppui. Elän hartaassa toiveessa, että ehditään tekemään tää vielä uudestaan tässä kuussa eikä niin, että seuraavaan kertaan menee taas vuosi.




Kuten tosiaan tekstin perusteella voitte päätellä, niin kuvat eivät ole maanantailta vaan nää on eiliseltä uimareissulta. Osu niin monta hyvää kuvaa kameralle, että oli ihan pakko tulla jakamaan osa niistä (loputhan löytyy kuvagalleriasta) tännekin. On kohtalon ivaa, että mulla on sata rahareikää (yhtenä mainitakseni auton huolto) juuri silloin, kun kuvausinspiraatio iskee. Kaikkihan meinaan tietävät, että pahimman luokan kuvausinspiraation iskiessä täytyy päästä päivittämään kuvauskalustoa ja se luonnollisesti syö käteistä. Muokkasin ja pyörittelin noita kuvia tuskissani varmaan viis tuntia, koska mikään ei taaskaan kelvannut ja paremmalla linssillä varmasti ois tullut parempia kuvia ja voihan pylly. Mutta ei auta itkeä, koska objektiivi ei vie mua töihin, joten se auto on vaan huollettava. Eikä ne rahareiät edes jää siihen vaan sitten tulee Lumon luustokuvat, joita oon lykännyt juoksujen ja kisojen takia luvattoman kauan, Uunon leikkaus, Hipsun pennut ja Tuiken syömä eteisen seinä... Pihan aitaamisesta ja auton vaihtamisesta en ala edes vauhkota, enkä uudesta tietokoneesta tai mobiilireitittimen huoltamisesta, koska joku (yhtään en tiedä kuka) työnsi sinne liian pienen sim-kortin, joka ei oletettavasti tullutkaan ulos. Mutta noh, raha on vaan numeroita tilillä ja papereita lompakossa, joten mitäs sitä itkemään. Ulkona paistaa aurinko (okei nyt on yö, joten ei paista) ja mulla on loma, joten eipäs paljon edes itketä mikään. Loma on kivaa ja aurinko on kivaa ja oikeastaan se lähestyvä syksykin on kivaa. Elämä on aika kivaa just nyt. Kivempaa olis, jos Maija ja Sussu tulisitte taas käymään.

Ps. Hyvää syntymäpäivää rakkauskoira Isla Hippanen 4 vuotta <3 Eläthän vielä 10 lisää?!

2 kommenttia:

  1. Mikä kuvauskalusta itselläsi on nyt käytössä? :) hienoja, eläviä kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on Nikon D3100 ja siihen perus kittiputki, jota en käytä juuri koskaan, Tamronin oliskohan 55-200mm ihan perus pidempi putki, ei häikäise valovoimallaan, mutta auringossa saa ihan näppäriä ruutuja aikaseks ja sitten toi mun suosikki eli kiintee 35mm 1.8. Haluaisin vähän pidemmän kiinteen (esim. 85mm), mutta ne rupee liikkumaan jo 400€:ssa ja tällä hetkellä pakko olla tylsä ja laittaa ne rahat auton remppaan.. Kiitos kovasti :> Noi on otettu tolla kiinteellä putkella ja jos vaan yhtään rohkenee mennä sen läpimärän ja ravistelevan koiran viereen nappaseen kuvan niin kyllä toikin asiansa ajaa :D

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.