21. lokakuuta 2013

Ruska


Meidän piti mennä ottamaan kauniita syksykuvia koirista ja se retki meni osapuilleen näin. 
"Lumo istu." Ei tapahdu mitään.
"Istu siihen." 
Tökkään koiraa takapuoleen ja rähähdän "ISTUNYTJUMALAUTASIIHEN" 
Koira istuu. 
"Odota." 
Kävelen pois ja käännyn ottamaan kuvaa. Koira on maassa. Kävelen koiran luo ja käsimerkein elehdin sitä istumaan samalla kun käsken. Koira istuu. Jätän koiran istu-käskyllä, koska muistan samalla, että odota-käskyllä valuu aina maahan lötköttämään. Käännyn ottamaan kuvaa ja koira näyttää kyllästyneeltä ja hakatulta. 
"Lumo, katso!" Koira katselee taivasta. Koira katselee maata. Koira nuuskii maata. Koira katselee taas taivasta.

Okei, antaa olla. Kuka muka edes haluaa kuvata jotain hiton koiria jossain keltasissa lehdissä?"

No yläpuolella on sitten retken tuotos. Valittiin uusi paikka, koska tajusin kuvia kameralta katsoessa, että joku jumalattoman kokoinen tammi varjosti ensimmäisiä kuvia. Että sillälailla... 

10 kommenttia:

  1. Teille ois haaste miun blogissa :D

    VastaaPoista
  2. Kivoja kuvia! :) Millä kalustolla kuvaat?
    Eksyin blogiisi lukijaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :> Kamerana on Nikonin D3100 ja objektiiveina 35mm, perus kittiputki 18-55mm ja 18-200mm.

      Tervetuloa seuraan! :>

      Poista
  3. Koirien kuvaaminen on toisinaan niin vaikeaa! :D Tuo vika kuva Uunosta on kyllä onnistunut! Ainakin minun mielestäni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Niissä on liikaa liikkuvia osia :D Uuno on niin fotogeeninen <3 (Silloin, kun itse niin haluaa.... :D)

      Poista
  4. Toi teidän kuvausreissu kuulostaa niin tutulta! Mä en ikinä saa Vinnaa katsomaan ensinnäkään kameraan. Se katselee aina maisemia ja esittää ettei kuule mitään mitä sanon. Sitten kun vihdoin saan sen vilkaisemaan kameraan niin se keksiikin lähteä liikkumaan johonkin suuntaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taas kerran tunnistaa nää siskoksiksi :D

      Poista
  5. Meillä sama ongelma kuin Vinnalla ^^ Magi ei katso kameraan vaikka mitä tekis ja kun viimein suostuu vilkaisemaan, ei reaktionopeus riitä ja kuvasta tulee heilahtanut, epätarkka tai saan ikimuistoisen kuvan neidin poskesta. Pentuaikana siitä on lähinnä nukkumakuvia tallessa, kun se oli ainoa hetki, jolloin se pysyi paikallaan. :)

    VastaaPoista
  6. Hih :D Kuulostaa tutulta. Ei se koirien kuvaaminen aina ole niin helppoa, vaikka meilläkin molemmat pojat on melkoisia linssiluteita. Ja voi että mää sitten ihailen tuota Islaa, niin ihana :)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.