3. syyskuuta 2013

Vahtivietti


Lumo vahtii. Autoa, häkkiä, ruokia, treenikamoja, roskapusseja, luita, leluja, keppejä, kiviä, laumaansa, mitä tahansa, minkä se kokee olevan hänen omaisuuttaan. Kaikki alkaa jäykistelyllä ja tuijottamisella ja ellei vastapuoli usko hyvällä niin sitten pahalla. Oman lauman koirat saavat olla yleensä rauhassa, mutta paino sanalla yleensä. Muutaman kerran Lumo ja Uuno ovat ottaneet yhteen, koska kohde x kuuluu juuri hänelle. Uuno provosoi myös tahallaan tuijottamalla, jäykistymällä ja nostamalla niskakarvat pystyyn. Se tietää kyllä hyvin, että vahtiminen on kiellettyä ja rähinöimään on turha ruveta, koska se jää auttamatta kakkoseksi Lumolle, mutta terrierin luonteellaan sen pitää saada pitää päänsä. Onneksi Lumo on keskinkertaista surkeampi tappelija, se ei osaa purra eikä oikeastaan edes yritä. Se pitää kovaa meteliä ja rähinää, kalisuttelee purukalustoaan ja uhittelee, mutta todellisuudessa vahingot jäävät olemattomiksi, ja hyvä niin. En silti sano, että on hauskaa, kun 20-kiloinen aussie vetää turpaan nelikiloista terrieriä, kaikkea muuta. 

Kun päädyimme aussien hankkimiseen tiesimme, mitä halusimme. Vahtivietti oli tiedossa, mutta silti ensimmäisen kerran, kun Lumo kävi kiinni oman lauman koiraan säikähdin ihan todella, että tätäkö tämä nyt on? Koirat on pidettävä erillään ettei tappeluita tulisi. Myönnän myös, että pelotti tuoda Tuike kotiin, koska pelkäsin Lumolta huonoa reaktiota. Todellisuus on kuitenkin aikalailla toinen. Uuno ja Lumo ovat ihan rauhaksiin kotona keskenään, ne uskaltaa jättää kaksistaan samaan tilaan, kun lähtee kotoa kunhan korjaa luut ja ruoat aitojen taakse ja muistaa ottaa roskiksen matkaansa lähtiessään. Ne leikkivät keskenään, ne leikkivät leluilla yhdessä, ne syövät samassa tilassa, pureskelevat luita samassa sängyssä vierekkäin ja nukkuvat vierekkäin. Miksikö näin? Uskoisin, että olemme tehneet melko selväksi Lumolle, mitä mieltä olemme vahtimisesta. Jos joku asia tai koira on ok niin sen on oltava sitä myös Lumolle tai vaihtoehto on olla toisessa tilassa yksinään. Lauman yhdessäolo ja kivat tekemiset ovat toistaiseksi aina voittaneet.

Todellisuus kuitenkin on, että Lumo vahtii. Se on tapellut toisen koiran kanssa useasti tästä syystä, se on räjähdysaltis ja sen kanssa pitää olla varuillaan. Lumo ei ole helppo koira, ei edes arjessa, tästä nimenomaisesta syystä. Taipumus vahtimiseen on osaltaan varmasti periytyvää, niin kuin muutkin luonteenpiirteet, ja osaltaan se laimenee tai vahvistuu koulutuksen kautta. Lumossa on kuitenkin niin paljon pelastavia piirteitä, joidenka ansiosta vahtiminen ei ole yliampuvaa. Se on pehmeä ja tottelevainen. Sille ei asioita tarvitse vääntää rautalangasta vaan, jos sanotaan, että näin tehdään, niin Lumo tottelee. Ongelmatilanteita syntyy silloin, kun me emme ole paikalla vahtimassa ja kertomassa toimintamallia. Lumon luonteeseen kuuluu myös "jos sä et ollut näkemässä, niin mä en tehnyt mitään". Se osaa käyttää tilaisuudet hyväkseen. Uuno ja Lumo viettävät meidän poissaollessa aikansa samassa tilassa. Kerran olimme grillaamassa pihalla ja avonaisen ikkunan kautta kuulimme kuinka Lumo räjähti Uunolle. Syyksi selvisi eteiseen unohdettu kiinnioleva koiranruokasäkki. Erotimme koirat toisistaan ja Uuno oli jättänyt tavamerkkinsä: kusta. Uunolla on ollut eroahdistusta nuorempana ja paha tapa merkkailla erinäisiä paikkoja yksinollessaan, vaikka suurin ahdistus helpottikin. Vanhassa asunnossa emme ehtineet keksiä mitään, millä kitkeä paha tapa, mutta uusi asunto näytti olleen ratkaisu ongelmaan. Väärin meni. Kuvasin koirien yksinoloa ja tein monta tärkeää havaintoa. Olimme diagnosoineet Uunon ahdistuksen johtuvaksi kodin vahtimisesta. Se stressaantuu vahtiessaan asuntoa ja siksi oirehtii ravaamalla huoneistossa, pitämällä hetkittäin vaimeaa piippausta ja merkkailemalla. Videolla Uuno nukkuu sohvalla, ei mitään muuta. Sen ei yksinkertaisesti tarvitse vahtia asuntoa, koska Lumo kyllä vahtii, jos tarvitsee. Yritin hakemalla hakea koirien välistä jännitystä videolta, edes jonkinlaista ahdistusta Uunossa, mutta ei. Katsomisesta huolimatta näen vain levollisesti nukkuvan terrierin, joka vaihtaa asentoa kerran tunnissa parempaan ja auspain, joka käy välillä nuuhkaisemassa Uunoa sohvalla kuin tarkistaen valtakuntansa ainoan asukkaan voinnin. Lumo vahtii, kyllä, mutta silläkin on puolensa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti